13. syyskuuta 2013

CXXII - Kolliikki

Eli en puhu, että ihmisenalullani olisi koliikki, vaan kissani harmin kolliikista. Se on itsekehittelemäni oire/diagnoosi sille, että hän täällä ulisi ja ulvoi ja merkkaili jne, käytöstä, jota odottaisi leikkaamattomalta uroskissalta. No, Harmi oli vain puoliksi leikattu, aikanaan löydettiin vain toinen kives, toinen oli piilokives. 
Raskauden myötä ja vauvan synnyttyä tilanne kärjistyi, rupesin olemaan tosi kypsä siihen, että joka paikassa oli suoraansanottuna kusta. Vaatteissa, pöydällä, posteissa, ties missä. Ihan liian usein. Sitten jotenkin koin valaistumisen, että se leikkaus on edelleen vain "leijumassa".

Rupesin soittelemaan sinne ja tänne, Turun eläinsairaaloita läpi. Luotettavimman ja parhaan kuvan itsestään antoi Turun Eläinsairaala. Soitin sinne noin klo 11 ja sain ajan samalle päivälle klo 14! Olin todella tyytyväinen, vihdoin asiaa saatiin pois päiväjärjestyksestä.

Harmi parani hienosti (onneksi, koska leikkaus oli kuitenkin aika kallis!) ja uskokaa tai älkää, ei enää pissoja väärissä paikoissa ja ulinakin on loppunut! Kokonaan!! Olen ajatellut, että se on ollut vain Harmin luonteenpiirre ulista joka asialle, mutta ei näemmä. 

Luonne ei mitenkään muuttunut, paitsi Harmi on ehkä vähän hellyydenkipeämpi. Hän on Enskan paras ystävä. Kuin veli, mutta karvainen.




4 kommenttia:

  1. Ihania vauva-kisu -kuvia! Kiva että Harmi tuli kuntoon. :-)

    VastaaPoista
  2. Se piileskelee joka kuvassa ja vahtii mitä Enskalle tehdään! <3 :)

    <3 S&N

    VastaaPoista
  3. Hienoa, että leikkaus auttoi ongelmaan! He ova molemma nimppal söpöi siin et voi vallan!

    VastaaPoista
  4. Hyvä, että asia hoitui. Rakkaitahan nuo karvaiset ovat, vaikka joskus tekeekin mieli lyödä kaulimella päähän.

    VastaaPoista

Tervetuloa lukemaan, jätäthän kommenttiakin. :)
Julkaisen kommentit heti luettuani ja vastaan niihin, kun menen seuraavan kerran koneelle.