29. huhtikuuta 2013

CVII - Pikapostaus

Tänään oli nyt sitten se lääkäri. Eipä siitäkään paljoa kostunut. 
Lääkäri sorkki häntäluun ja ne mitä nyt kuuluukin tuolta väännellä ja katsella ja laittoi lähetteen magneettikuvauksiin ensi maanantaille. Ensi keskiviikkona sitten kuulee tulokset. En edelleen suostunut ulkokäännökseen, koska olen lukenut ja ottanut selvää erilaisista riskeistä, jotka ovat juuri minun tilanteessani. (Eli siis mm. etuseinäistukka ja rh-)

Ensi viikolla olen taas viisaampi sektionkin suhteen, toki se mahdollisuus aina näillä perätilatapauksilla on. 

Tai no juu, sen verran tuolla tuli ilmi, että kaula on lyhentynyt sentillä ja sormelle ollaan auki! Huhhuh, sanon minä. Ilmeisesti se selän "puutuminen" aamuisin ei olekaan ihan ollut pelkkää puutumista.. :)

Tänään on ollut melkein-hyvä -päivä. En erittele tarkemmin.
Huomenna singahdan vapun viettoon, palaillaan taas! 

27. huhtikuuta 2013

CVI - Alle kuukausi laskettuun aikaan

Pahoittelen, että olen taas ollut vähän poissa blogimaailmasta omien kuulumisteni puolesta. Muiden blogeja olen kyllä käynyt lueskelemassa liki joka päivä.

Eli siis viime viikonloppuna olin ihanan Litan synttäreillä! 
Litan anopinrenttu oli tehnyt kakkupohjan, joka me henkilön X kanssa koristeltiin kermavaahdolla ja sitten minä päästin luovuuteni valloilleen ja koristelin päällisen kaikella söpöllä ja Lita-tyyliin pinkillä ja Hello Kittyllä. :)



Sain myös kysymyksen, kun istuskelin pöydän ääressä illemmalla.. "Aioksä juoda mitään?" 
Totesin vain, että "enpä taida, kato hei tätä mahaa.. :D" Jollain mennyt vähän ohi tää mahailu, vaikka olin jo edellisissä bileissä jokseenkin paksu. No, asia loppuunkäsitelty. 
Alla Heidin tyylinäyte mahajärkytyksestä. :D

Juhlat menivät hyvin ja kaikilla tuntui olevan hyvä fiilis. Voisin väittää, että olen edelleen glitterissä. 
Sunnuntaina lähdin Heidin ja Teemun kanssa kohti keskustaa. He jäivät jo aikaisemmin pois, mutta minä menin asemalle saakka, siellä tapasin pari muuta odottavaa äitiä. (Toinen poksahti pari päivää sitten!!) He veivät minut Kamppiin ja sai taas maalaistollo ihmetellä suurta maailmaa. 
Olin jokseenkin taivaassa, kun Helsingissä on B&J's -koju. HALPA koju. Oi naminam.. Täytyy varmaankin käydä useammin tuolla big cityssä, kun sieltä saa jäätelöä! :D

Maanantaina siivosimme äitini kanssa 11 tuntia!! Äiti ja isi olivat käyneet lauantaina tapetoimassa Minin huoneen, joten nyt saimme tavarat uuteen järjestykseen ja koti on pikkuhiljaa koti! Minun makuuhuoneeni tapetointi siirtyy valitettavasti luultavasti elokuulle, mutta mikäs hätä tässä on. 




Huone on edelleen kesken, kuten nyt voi kuvista päätellä, mutta tässä näkee vähän jotakin osviittaa.. :) RAKASTAN tuota tapettia, sen pintakin on pehmeä... *silisilisili*
Minin on hyvä sitten sitä hiplata ja hiisata pisin seiniä, kun oppii kävelemään.
(Eikö ookkin muuten hirvee betonilähiö, kuten ikkunasta voi päätellä?)

Tiistaina sitten oli ultra, jossa tämän erikoislääkärin tehtävänä oli todeta, että "Jep, täydellinen perätila" ja laittaa lähete äitipolille. Mini siis oli täydellisessä perätilassa ja painoa viikoilla 35+2 oli parilla grammalla vajaa 2900. Eli selkeästi isompi mitä pitäisi. Olen nyt ruvennut murehtimaan, miten pärjäilen täällä sitten, jos joudun sektioon päätymään. Ei tunnu kovin hyvältä, kun on jo tämän 8kk ajatellut synnyttävänsä "normaalisti".. 
Mutta sain siis ajan äitipolille ensi maanantaiksi. Siellä se sitten pitäisi kohtalo selvitä, et määrätäänkö syntymäpäivä etukäteen, vai jäädäänkö odottelemaan supistuksia tai vesiä tai jotakin muuta. 

Tiistaina myös kävin partiossa moikkaamassa mun pikkusudujani viimeistä kertaa. (Pelkään, etten oikein ole marssikunnossa ensi sunnuntaina.. Vaikka mistä sitä tietää??) 
Partion jälkeen menin Mummini luokse yöksi ja sinnekin luultavasti viimeistä kertaa yhtenä kappaleena :)

Keskiviikko oli huono päivä. Olin ahdistunut sektioajatuksesta, yksinäisyydestä ja vaikka mistä. Äitiysrahapäätöksetkin tulivat, eivätkä ne oikein mieltä lämmittäneet.

Torstaina olin taas ihanassa äitiryhmässä, jossa on muitakin yksin odottavia äitejä. Se ryhmä on ollut valtava voimavara, vaikkei sitä olekaan ollut kuin vasta kolme kertaa. Tällä kertaa siellä oli puhumassa yhden vanhemman perheiden liitosta henkilö, joka kertoi meille tästä byrokratiaviidakosta, tuista, elatusavuista, tapaamisoikeuksista, Turussa tapahtuvasta vertaistukitoiminnasta jne.. Koin sen kyllä tosi hyvänä, koska Kelan tai muun viraston sivuilta luettuna asiat eivät todellakaan ole niin selkeitä. 

Eilen mulle sitten tuli taas sohvasurffareita, tällä kertaa Meksikosta. He olivat oikein ihania ja juttelimme myöhälle yöhön, vaikka heidän piti lähteä aikaisin aamulla. Nautin kyllä jokaisesta surffaajasta, joka luokseni tulee. Heiltä saa aina niin paljon uusia näkökulmia ja jokaisella on oma tarina kerrottavanaan.

Ennen kuin sohvasurffarit eilen tulivat, järjestelin Minin lipastoja uuteen uskoon. Nyt on vaatteilla omat paikkansa ja isommat (luultavasti syksynä menevät) ovat kaapissa odottamassa. Vielä täytyisi liinavaatteet ym. järjestää kaappiin. Sitten kaikki on reerassa Minin huoneen osalta ja voin siirtyä omaan vaatekaappiini. 
Alla kuvasatoa vaatteiden järjestelystä. Ei kiitos enää yhtään alle 70cm vaatetta tänne! :)







Bodyjä viimesessä kuvassa 65 kpl... :) Oli siinä järkkääminen, mutta nyt se on ohi. Pyykkinarulla on vielä vähän joitain pestyjä vaatteita, mutta ne taitavat olla vähän niitä isompia kokoja. Kestovaippavermeitä oli kaksi laatikollista, hyvät määrät imuja, kuten näkyy. Mummi ja mummu ovat pistäneet ompelukoneen laulamaan. 

No, nyt on siis lauantai, rupean olemaan jo vähän stressaantunut tulevasta, kun ei ole kuin vähän aikaa jäljellä enää tämän mahan kanssa ja käytännön asiat mm. goosen kanssa ovat vähän kesken. Kunhan nyt kaikki sellaiset murheet saisi pois, niin voisin edes tästä viimeisestä kuukaudesta yrittää nauttia, koska koko raskautta ovat varjostaneet kaikenlaiset huolet, joko omat tai muiden. Eivätkä mm. niiden goosen vanhempien sanat ole kyllä yhtään helpottaneet tätä odotusta. Valitettavasti sellaiset eivät ikinä unohdu, melkein ensimmäiset sanat, jotka keltään kuulin raskauteen liittyen. 
Olen niin onnellinen, että edes oma sukuni on onnellinen tästä lapsesta.. Ainakin jotkin ihmiset. 

Jep, mutta nyt on taas saatu blogia vähän ajan tasalle, olen pahoillani pitkästä hiljaisuudesta. Mutta on mulla kanssa lukijat, kukaan ei ole edes huolestunut olenko synnyttämässä! :D 

Nautitaan puhkeavasta keväästä.

16. huhtikuuta 2013

CV - Viikot vaan vierii

Aika matelee, mutta menee toisaalta hirveen nopeasti. 

Moni ihminen on eksynyt blogiini kaivaten tietoa siitä onko Bitchblogin Lita eronnut. Olen saanut häneltä luvan kertoa shokkipaljastuksia huokeaan sadan euron kappalehintaan. Paparazzikuvat 50e kappale siihen päälle! Nyt on muuten hyvä tilaisuus, koska viikonloppuna vietetään tämän huikean naisen ihqu-törkeitä glamoursynttäreitä! En malta odottaa. :)

Tää kuva viimevuotisista hääbileistä.
Helsinginreissun aikana äiti ja isi tulevat laittamaan Minin huoneen tapetit kuntoon, vihdoin saa ruveta sitäkin laittamaan sitten kuntoon. On muuten ollut jokseenkin tylsää täällä vaan haahuilla, kun ei ole ollut oikein mitään tekemistä. Sitten sitä tekemistä luulisi riittävän. 
Jos Mini ei päätä tulla ulos siellä Helsinginreissulla.. :D
Äiti sanoi, ettei saa laittaa pinnikseen lakanoita valmiiksi ennen kuin tulee vauvan kanssa kotiin. Se tietää kuulemma huonoa onnea vauvalle. Tämän on jo isomummu äidille sanonut.

En vaan tajua, et ens viikolla mulla on jo synnytystapa-arvio lääkärin kanssa. Huhhuh! 
Laskettu aikakin on ensi kuussa? Missä välissä tämä raskaus meni oikein? 40 päivää. 

Ei kyllä tunnu, että olisin 9. kuulla raskaana. Kävin viime viikolla ratsastamassakin vielä viimeistä kertaa. Nyt on jo pakko pitää vähän taukoa, pari kuukautta.. Ratsastaminen ei kyllä aiheuta supistuksia tai muitakaan kipuja, mutta veikkaan, ettei ne päästä mua enää selkään ;)

Ja nyt on alkanut sellainen yksin odottavien äitien tukiryhmä, joka on kyllä ollut jo ensimmäisen kerran perusteella aivan valtava voimavara. En yhtään epäile, ettemmekö näkisi ryhmän jälkeenkin noiden naisten kanssa. 

Kikalla on muuten blogissaan arvonta. Palkintona lahjakortti H&M:in, jokaiselle jotakin siis. Harvemmin näitä mainostan, mutta kun nyt sattui sopivasti. :) 

Mini on kovin hiljainen tapaus, viihtyilee perätilassaan, enkä usko, että hän on sieltä kääntymässä mihinkään. Ajattelin kuitenkin synnyttää ihan luonnollisesti, mikäli vain kuvaavat lantion siihen hommaan soveltuvaksi. En ole kovin innoissani sektioajatuksesta. 
Toki jos ei ole muuta vaihtoehtoa Minin terveydellisistä syistä, niin tietenkin siihen sitten täytyy ryhtyä, mutta mieluummin haluaisin kyllä synnyttää "ihan oikeasti". No, ensi viikolla se tuomio tosiaan tulee. Tai lähinnä luultavasti käsky sinne kuvaukseen.

Toukokuisia popsahtelee maailmaan tasaisin väliajoin. Onnea mm. Iinalle!

Mä sain eilen aikaiseksi käydä kaupassa. Tänään nautiskelinkin sitten uusista perunoista ja ihanasta lohesta! "Kesän" ensimmäiset uudet perunat ovat aina niin makuhermoja kutkutteleva kokemus, etten keksi parempaa!






En nyt jää tähän enempiä jaarittelemaan, tulee muuten kilometrien pituinen postaus. Käykää kurkkimassa mahan leviämistä tuolla Kasvua-välilehdellä. Ympärysmitta tänään huvikseen mitattuna 96cm! Sf-mitta n. 32. Ihme puikula.


7. huhtikuuta 2013

CIV - Kotona

Olen vain ollut nyt sitten kotona pääosin. En oikein voi tehdä täällä mitään, kun on tuo yksi huone rempassa. Sitten onkin tekemistä, kun sinne saa ne tapetit seiniin.. Äiti lupasi auttaa lattioidenpesussa sen jälkeen, sitä ennen on vain kärvisteltävä täällä sotkun keskellä.

Perjantaina olin nyt sitten töissä pyörähtämässä viimeistä kertaa vähään aikaan. Saa nähdä, milloin sitä palautuu töihin. 

Viime yö oli aika uneton. En vain saanut unta. Torstaina ollut perhevalmennus, jonka aiheena oli vanhemmuus, parisuhde ja loppuraskaus, sai aikaan taas ihan kiitettävät parisuhteettomuusahdistukset. Pari päivää sainkin niitä tunteita pidettyä. Olisi tehnyt mieli oikeastaan jättää koko valmennus väliin, koska tiesin, että siellä on niitä hunajaavaluusiirappiatihkuu-pareja, jotka kihertävät onnessaan esikoista odottaessaan. Ensimmäinen tunti meni siinä, että tosiaan muistutettiin, että pitäkää huolta parisuhteesta ja hemmotelkaa toisianne ja huomioikaa toinen myös syntymän jälkeen ja niin edelleen. Jossain vaiheessa toinen näistä puhujista kysyi jotakin, että mitä teitte raskaustestin jälkeen ja millaiset oli tunnelmat. Totesin siihen sitten omalla vuorollani, että tein testin kaksi viikkoa eron jälkeen. "Hehheh.".. Olin siis siellä tosiaan yksin, kun goose oli töissä ja doulani perhe sairastui sopivasti vatsatautiin, niin hänkään ei päässyt.. En tiedä olenko koskaan ollut niin yksin, kuin siellä. Paitsi ehkä viime yönä. 

Miksei kaikki vain voisi olla tavallista? Onneksi raskaus sentään on ollut fyysisesti aika helppo. Henkisesti sitten sitäkin raskaampi. Täytyisi vain yrittää olla onnellinen ja positiivinen ja ties mitä. Nyt tuntuu taas siltä, ettei se olekaan niin helppoa. Kahden kuukauden päästä mulla ja goosella on lapsi, enkä tiedä miten sekin sitten luonnistuu. Toivottavasti ei tarvitsisi olla koko aikaa yksin. Itsepähän valintani tein... 

Hetken iloitsin keväästäkin, mutta nyt sekin katosi.  

Harmi tykkää halia Miniä. Menee aina tuohon, missä minin pää on.