27. maaliskuuta 2013

CIII - Ääreispitkä kesäloma

Kävin tänään lääkärillä, selkä ja muut osat ovat jo aika huonossa jamassa. Hän kirjoitti loppuajaksi sairaslomaa ja en osaa edes kuvailla, miten helpottunut olen. Vaikka on kyllä jotenkin oudon tyhjä olo. Ei ole pakko mennä minnekään. Töihin joskus ensi vuonna?

Huomenna aamulla soittelen pomolle, mitä tehdään kaikkien noiden romppeiden kanssa. Miten mä pystyn olemaan vaan? 

Mulla on nyt ollut jonkin verran sohvasurffareita tässä viime viikkojen aikana, ja on ollut kyllä tosi mukavaa heidän kanssaan. Olen viikon aikana saanut aitoa kiinalaista ruokaa ja aitoa italialaista pitsaa alusta loppuun saakka tehtynä! Ei voi valittaa. 

Tänään piti olla se "keskiraskauden" aikana tehtävä hammaslääkäri, mutta se aika siirtyi.. Huhtikuulle.. Tässä tää tän kaupungin jonojen ohi -juttu.. 

Mini on edelleen perätilassa, ja kylkiluun alla oleva kökkö varmistui tänään Minin pääksi! Kiva tietää, että olen häntä tökkinyt päähän tässä monen monta viikkoa.. :D

Minin huoneen remppa ei oikein ole edistynyt mihinkään. Kittivaiheeseen ollaan jääty, ehkä perjantaina isi kerkeää maalaamaan pohjamaalauksen. :)

Olen nyt ollut aika hiljainen täällä blogissa, en ole vain jaksanut tehdä mitään erityistä, en bloggailla, enkä muutakaan. Ehkä tässä nyt sitten aktivoituu taas paremmin, kun ei ole enää kuin aikaa. Loputtomasti aikaa. 

Minin saapumiseen on aikaa enää hyvin vähän. Laskettuun aikaan on alle kaksi kuukautta. Aivan uskomatonta. En enää pysy perässä. 

Kevät tulee. 

18. maaliskuuta 2013

CII - Vimpat kympitkö?

Kolmekymmentä paukahti siis rikki. Kahden viikon päästä on huhtikuu. Silloin voi jo sanoa, että ensi kuussa.

Viime torstaina kaikki ei mennyt aivan putkeen. Rankan työpäivän jälkeen oli neuvola ja sen jälkeen vietimme hetken goosen kanssa. Kaikki oli siinä vaiheessa vielä ihan ok ja olin hyvällä tuulella vaikka paikat särkivätkin. Mutta kun kello tuli seitsemää, rupesin ajattelemaan, että liikkeet ovat olleet kyllä hyvin vähäisiä koko päivän. Ajattelin, että rupean nyt sitten laskemaan liikkeitä. Join lasillisen kaakaota tarkoituksenani vähän herätellä minia. Ja sitten se alkoi. Kaakaot lähtivät samaa reittiä takaisin, samoin luultavasti koko mahalaukkuni sisältö ja luultavasti kaikki muukin, mitä olin syönyt missään vaiheessa. Istuin vessan lattialla tärisemässä, supistamassa ja itkemässä ja laattaamassa. Suurinpiirtein kaikkea samaan aikaan. Tätä jatkui varmaan tunnin verran. Ei ollut kivaa. 

Sitten soitin synnärille, josta kehoitettiin vain aloittamaan liikelaskenta uudestaan ja jos liikkeitä ei tule sitä kymmentä, niin sitten näytille. Sain lasin-pari mehua juotua ja söin pätkän kurkkua. Liikkeitä ei tullut kuin kaksi sen tunnin aikana ja pyysin yhtä ystävääni, jos hän tulisi kanssani synnärillä käymään. Olin saanut sitten sen tunnin niitä tosiaan laskeskeltua ja ystäväni saapui. Jouduin oven avattuani poistumaan taas ikäväkseni vessan puolelle ja se niistä mehuista ja kurkunpalasta. No, lähdimme sitten sinne synnärille ja siellä olin pitkässä käyrässä piippailin liikkeitä. Sain kasaan seitsemän, mutta niitä oli kyllä tullut ainakin kymmenkertaisesti. Tehokas iskari tuo istukka edessä.. Parit napakat supistukset tuli siellä maatessakin ja ei se kovin mukavaa ollut. Mutta pääasia, että minillä oli kaikki hyvin, vaikka äiti vähän heikossa hapessa olikin... Painoarvionkin sain, 1800g, eli vähän yläkäyrillä mennään, mutta se nyt ei vielä kerro mitään. Ja perätilassahan tämä kaveri viihtyy edelleen.

Torstai-perjantaiyö meni heikossa hapessa, kipuillessa, kieriskellessä. Oli kuuma ja kylmä. Aamulla mittasin lämmön ja kai olin ollut koko yön vielä kaiken lisäksi kuumeessa... Myös aamupäivän oli koko ajan pientä (~38) lämpöä. Onneksi perjantaina jo pysyi sisällä nesteet ja ruoka, muttei oikein tehnyt mieli syödä. Olen kuitenkin nyt nestetankannut itseäni ihan reilusti, koska painoa putosi neuvolan ja nukkumaanmenon välissä kolme(!!!) kiloa. Vaikka olen juonut reiluja määriä, en ole joutunut ravaamaan vessassa, joten kai se sitten on ihan tarpeeseen mennyt sekin neste. Mutta onneksi nyt olen jo kunnossa. Toivon, ettei tule enää koskaan tällaista pöpöä minulle. 

Viikonloppuna mulla oli myös sohvasurffareita Puolasta. Olin varmaan aika tylsää seuraa, koska olin vähän parantumistilassa, mutta oli meillä ihan mukavaa. 

Pahoittelen, etten ole jaksanut kirjoittaa, mutta jotenkin on ollut kaikenlaista ajateltavaa tässä.
Tänään sain kaveriltani taas kassillisen ihan pikkupikkuvaatetta ja huomenna nähdään taas Turun toukokuisten kanssa. Kaikenkaikkiaan toukokuisista odottajista on jo 3 synnyttänyt!


Loppuun vielä, jäin koukkuun. (Huom. Ei toimi kännykällä eikä tabletilla!)

PIAN ON KEVÄT! Ja kolmen kuukauden päästä mulla on käsivarsillani lapsi. Viimeistään. Huhhuh.

8. maaliskuuta 2013

CI - Naaraspuolinen nisäkäs

Valittelin eilen erinäisiä ruumiintoimintojani gooselle. Keskustelu eteni seuraavaan tapaan:


RK: Goose en haluu olla meijeri!! :(

G: Ei susta kai meijeriä tulekaan :0

RK: No tulipa :(

G: meijerit vaan käsittelee maitoa
ei ne tuota sitä silleen suoranaisesti
olet naaraspuolinen nisäkäs.


Eli siis loppuyhteenvetona, musta ei tullutkaan meijeriä, vaan naaraspuolinen nisäkäs.

Tiistaina illalla mulla oli eka supistus. Se oli vähän kipeä. Maha vaan kovettui ihan kivikovaksi ja sitä kesti pari minuuttia. Sitten se hellitti ja mahasta tuli taas pehmeä.. Otetaas toi sitten kertaa sata?

Mini viihtyilee poikittain hyvin paljon. Silloin kuin poikkitila ei miellytä, hän yrittää puskea itsensä oikean kylkikaaren alta ulos päällään. Eli perätila on heti hyvänä kakkosena. Raivotarjontaan ei ole vielä ikinä kääntynyt. Tosin en ehkä olisi kovin innoissani, jos joku yrittäisi murskata kylkiluitani jatkuvasti. 

Oikeanpuoleinen vatsalihakseni on myös äärettömän kipeä. Ainakin toivon, että se on vatsalihas, eikä mitään sappivaivaa tai muuta. 

Olen nyt bloggaillut liki vuoden. Tuntuu oudolta. Vuosi sitten elämä oli niin toisenlaista. 
Nyt olen kuin joku trapetsitaiteilija, trapetsini on selvitä päivästä toiseen. 
Kohta edessä on synnytys. Minun tosiaan olisi tarkoitus synnyttää. Elävä ihminen. Oma lapsi. Ja sen jälkeen huolehtia siitä parikymmentä vuotta. Jep. 

Synnytyksestä puheenollen. Saimme doulan, tosin ilman doulaparia, koska olin pari päivää liian myöhässä liikenteessä. Tapaamme hänet sunnuntaina. Hän vaikutti ainakin puhelimessa aikalailla hyvältä tyypiltä. Juuri sellainen doula kuin ajattelinkin. Aion tässä tänään tai huomenna vähän hioa synnytystoivelistaa, jotta voimme siitäkin vähän pohtia, mikä olisi doulalle sopiva rooli synnytyksessä. 

Toukokuisista on jo kaksi syntynyt. Ensimmäinen syntyi 28.2, tuorein tänään. Tästä me toukokuiset nyt sitten rupeamme poksahtelemaan. Lähtölaskenta on alkanut, mutten vain osaa kertoa lukuja.  

Ja ainiin. Äiti ja isi tulevat huomenna kai aloittamaan minin huoneen remppailemisen kittaamalla. Ja valitaan vähän maaleja. Ja sillai. Mutta sen näkee huomenna!