28. helmikuuta 2013

C - Sneakpeak







Kävin sitten tapettikaupoilla. Vaikka kuinka meinasin maalata. :) Arvatkaas kumpi tapetti tulee mulle ja kumpi minille! Vihree tapetti oikeesti menee sitten tietenkin toisinpäin. 
Noista alimmista kuvista ei nyt oikein selvää saa, mut toinen on aavistuksen vihree, ja se menee ton vihreen tapetin kaa, jos laitan sitä, ja toinen on hiekanvärinen ja sitä laitan ton ruskeen kaa. 

Mä tykkään. En vaan voinu jättää noita kauppaan. Alunperin olisivat maksaneet 50e/rll mut pääsin "hiukan" halvemmalla. Mut onneks se tapetin arvo ei mihinkään laske, vaikka olivatkin alennuksessa! En malta oottaa et päästään tapetoimaan.

23. helmikuuta 2013

XCIX - Lauantaitouhuja


Sain idean päällystää neuvolakortin uudestaan ja tässäpä lopputulos. Oikeastaan pidän lopputuloksesta, ja materiaalitkin ovat muistoja herättäviä. 

Päällystykseen käytin nimittäin lahjapaperia. Paketissa oli viime jouluna yhtä lemppariherkuistani, wiener nougattia. Sain sen gooselta. :)
Tuo "etiketti" neuvolakorttiin on jäämistöä ylioppilasjuhlakutsuihini väsäämistäni korteista. Niissä taisi silloin lukea vain "kutsu". 
Kukkanauha on jostakin lahjapaketista, jonka olen joko saanut B:ltä, tai sitten hänen äidiltään (jonka käsityötaitoja jokseenkin kadehdin).

Mitäs tykkäätte? Jos innostutte itsekin väkertämään näitä kuoria, niin linkittäkää ihmeessä!

20. helmikuuta 2013

XCVIII - Neuvolalääkäri

Neuvolalääkäri oli siis tiistaina.

Ensin vanhempi neuvolatäti, joka oli tosi sympaattinen (ei oma) kutsui mut siihen verenpaineenmittaukseen ja sanoi gooselle, että odottelee siinä aulassa, kun se ei kestä kauaa. Huomasin avautuvani sille neuvolantädille siitä aivan paskasta TYKS-reissusta, josta en ole halunnut blogiinkaan puhua, EDPS-seulasta ja pillittäväni siinä sitten kaikenlaista, mutta se nainen ymmärsi ja kuunteli, eikä arvostellut millään tavalla. Se vaan sanoi, että ehkä kannattaa tosiaan puhua sille lääkärille et saisin lähetteen jonnekin ammattilaiselle, joka osaisi auttaa purkamaan tätä möykkyä, koska liian läheiselle ihmiselle ei voi kaikkea kertoa. Kuten en ole tehnytkään, ja tässä tulos.
Sain neuvolantätiltä myös sellaisen esitteen turkulaisten yksin odottavien äitien ryhmään, johon sainkin goosen äidiltä myös yhteystiedot. Sinne soitin tänään, mutta eivät vastanneet, joten huomenna uudestaan.

Tulin sitten pois sieltä neuvolatätiltä ihan silmät punasena ja goose katsoi vähän kummissaan ja totesin et oli some issues siellä huoneessa.. Sitten goose kysyi, että no joko lähetään.. Jouduin oikaisemaan et se lääkäri on vielä käymättä. :)

Sitten mentiin siihe lääkärille, jolle se neuvolantäti oli vienyt mun kolmesivuisen sepustuksen kaikista tunteista ja ajatuksista, jotka kirjoitin maanantai-illalla. No, keskusteltiin sitten siitä, et jos menisin johonkin psykiatrian puolelle ja hän kirjoitti lähetteen, että saan jonkun vähän pitkäaikasemman hoitokontaktin, ettei se oo vaa sellane "kaks kertaa ja heippa oot kunnossa hyvää loppuelämää".. 

EDPS-seulasta sain siis tosiaan 19 pistettä, lääkäri laski pahimpien merkkien perusteella, olin osassa kohdista laittanut "puolikkaita", eli kahteen kohtaan, kun en ollut ihan varma kumpi olisi "parempi".

Kun piti siinä pöydällä olla tutkimuksia varten, niin lääkäri pyysi, että tulen vähän alemmas siinä pöydällä, ni tsiisus mikä rusahdus alaselässä kävi. Musta tuntuu et mun alaselän luut on jotenkin vähän "irrallaan" tai jotakin. Perjantaina mulla onkin fysioterapeutti ja aion pyytää lähetettä apuvälinelainaamoon tukivyötä varten. 

Lääkäri meinasi myös, että hän lähettää mun pomolle sähköpostilla tai puhelimitse suosituksen kevennetystä listasta. Hän ei ole sellasia ennen tehnyt, mutta hän lupasi jotakin sille laittaa.

Nyt siis 26+3, paino oli 75,8 neuvolavaa'an mukaan. (Alkupaino 15.10 eka neuvolassa 67,2). Ei ainakaan kommentoitu tuota painonnousua mitenkään erityisemmin, joten siinä ei kai mitään vikaa. Ja vaatetuskin voi vaikuttaa. Hurjaltahan tuntuu painaa enemmän kuin ikinä. Verenpaineet sun muut ok, rauta oli 110. Aion ruveta nappailemaan vähän obsidania, kunhan haen sitä ensin apteekista.

Eilen saatiin minin tulevasta huoneesta repeltyä tapetit veks, kittaamista varmaankin lauantaina ja maalaus sitten.... joskus :) Sitten voikin koota eilen haetun pinniksen (siinä oli omat hankaluutensa, koska ikea+matkahuolto=älyttömyys) ja siirtää muutkin huonekalut minin huoneeseen.. 

Myös äitiyspakkaus haettiin eilen. Ei me sitä paljoa katseltu, kun lusikoitiin vaan. En tiedä mikä siinä on, mutta ne on ihan parhaita hetkiä. Siinä on turvallista olla, koska tiedän, että ne kädet eivät satuta. Ja sain osakseni jonkun sortin hipsutusrapsutuksia, tai en tiedä jos ne oli tarkoitettu minille. Kuka tietää. 

Kyllä se tapettihomma pisti koville, sain jotain ihme jomotuksia loppuillaksi ja tälle aamulle, en tiedä johtuuko se laajentuneista suonista(?? :D) ja verenkierrosta vai mistä sitten, mutta aina tollanen kyykkiminen saa mut ihan kipeeks. Istuskelin siinä sitte kiikkustuolissa ja katselin ku muut nyrhi niitä viimesiä tapetinjämiä.. Vähän tuntu oudolta vaan katsoa päältä, mutta kyllä muhun teki kipeetäkin. 

Jotenkin tosi helpottunut olo nyt, että se lääkärikin oli asiallinen eikä goosekaan mitenkään tuominnut ainakaan ääneen, kun vähän alustelin sitä psykologijuttua sille ennen lääkäriä. 
Jännityksellä nyt sitten odotellaan sitä lähetettä/kutsua ja millainen ihminen sieltä sitten tulee vastaan. Toivottavasti tulis heti sopiva, ettei joutuis hyppyytettäväksi. 

Nyt selvisi sekin et synnyttäjät siirtyvät u-sairaalan 9 kerrokseen huhtikuussa.

Olen tässä jokseenkin kauhistuneena jo ajatellut, että päivät käyvät vähiin. Mini voi syntyä minä päivänä tahansa.

Huomenna soittelen doulatyypille, että jos siellä olisi joku hyvä doula meitä varten. En tiedä, haluanko doulaa, mutta täytyy tosiaan ehkä käydä heihin tutustumassa. 

Olen myös miettinyt, että kohtahan täytyy jo varmaan pohtia kotiutumisvaatteita sun muuta. Huhhuh. 

Sitten hyppäsin ajassa jo reilusti ja mietin, että tuskin meidän minille tulee ristiäisiä. Eikä ehkä nimiäisiäkään. Tahtoisin kertoa nimen heti syntymän jälkeen, koska mielestäni se on älytöntä pihtailla sitä muilta. Meidän mini on mini heti, kun se syntyy, eikä kahden kuukauden päästä. Paitsi jos mini ei näytä yhtään miniltä, niin en tiedä mitä sitten tehdään! (Ei, minin nimeksi ei ole tulossa "mini". :) ) Haluaisin pitää jotkut ihan vaan vauvajuhlat uuden tulokkaan kunniaksi, joihin kutsu kävisi jotenkin että "tervetuloa minin saapumisen kunniaksi pidettävään juhlaan" tms, no, kuitenkin, että nimi lukisi jo kutsussa ja olisi muutenkin ihan yleisessä tiedossa, mutta sukulaiset saisivat sitten tilaisuuden tulla lääppimään vauvaa ja mitä nyt sellaisille pienille tehdäänkin. Ihmetellään, kuinka se on niin pieni ja söpö ja lässytilässyti ;) Mutta saa nähdä mitä mieltä goose on asiasta.

Oikein kivaa loppuviikkoa muille, eiköhän tässä ollut jo aika paljon asiaa. :) 

Uusi soffake <3

15. helmikuuta 2013

XCVII - TJ100!

Aika menee aivan liian nopeasti. Tai toisaalta toooosi hitaasti.


 Keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu?

No joo, mä olen ollut koko viikon kotona. Lauantaina alkanut räkäflunssayskätauti ei ole vieläkään oikein parantunut. 

Sunnuntaina saimme kaikenlisäksi aikaan siellä äitiryhmässämme maailmanluokan riidan. En jaksa edes selittää, mutta koko ryhmä poistettiin vielä sunnuntai-illan aikana. Perustin uuden ryhmän ja siellä on paljon mukavampi tunnelma ja jotenkin koko ryhmä on aivan erilainen, vaikka pääosin samat tyypit siellä on.

Tapasimme tosiaan maanantaina muiden toukokuisten äitien kanssa. Meitä oli paikalla tällä kertaa kuusi ja tuntui ainakin ihan luontevalta heidän kanssaan jutella ja meillä oli ihan mukavaa.

Tänään olen jo pikkuhiljaa kyllästynyt tähän kotona oloon. Olen sentään saanut vähän pyykkejä laitettua. Goose tuli tänään tänne. Sain ystävänpäiväsydänsuklaata! :) Kävimme Skanssin kautta syömässä subit ja jälkkäriksi Ciao! Cafesta suklaajäätelökipposet. Vaikken meinannutkaan ensiksi edes ottaa, mutta sitten vaihdoin mieltäni. Heh. :) 

Mä olen taas tämän päivän jälkeen hetken onnellinen, sitä vain kaipaa sitä toisen ihmisen läheisyyttä. Koitin goosea ohjailla minin potkujen suuntaan, mutta mini oli liian hidas haifaiffaaja ja jäi nyt sitten kai ne tuntematta. Ehkä joku toinen kerta. Jos goose malttaa pitää kättään kauemmin kuin 10 sekuntia paikallaan. :) 

Saimme myös esitietolomakkeeseen täytettyä ne nimiehdotukset. Huh. Helpotti sekin. 

Yhtenä päivänä mahani katosi. Se vain katosi. En tiedä mihin mini meni. Nyt maha on jo palannut takaisin entisiin pullotuksiinsa, mutta eipä se vieläkään ole mikään valtava, ainakaan ympärykseltään. 88 senttiä. Moni on tässä kuosissa olematta raskaanakaan. Joten siinä suhteessa saan olla onnekas. 

Rupean olemaan jo ihan sekaisin päivistä, kun olen ollut vallan kotona. En silti väitä, etteikö tällainen viikon lepo tekisi ihan hyvää. Jaksaa varmasti ihan eri tavalla töissä. Enkä välttämättä tahtoisikaan olla kokonaan pois töistä vielä. Mutta kunhan nyt ne työkaveritkin ymmärtäisivät, että mieluummin teen sillä 75% teholla loppuajan, kuin että jään parin viikon kuluttua loppuajaksi saikkarille, kun en vain enää pysty olemaan töissä? Selkä ei tosiaan tykkää hyvää siitä kiiruhtamisesta. 

Toivottelen teille lukijoille parempaa viikkoa ja etenkin lähestyvää viikonloppua! Älkää polttako itsejänne loppuun.

11. helmikuuta 2013

XCVI - 4 kuukautta

Olen mietiskellyt. On enää aivan maksimissaan 4 kuukautta siihen, että meillä on Mini. Oikeastaan aika saattaa olla mitä tahansa tästä hetkestä siihen neljään kuukauteen. Neljä kuukautta on todella lyhyt aika. Varsinkin, jos neljän kuukauden jälkeen elämä kiepahtaa isolla tavalla ympäri. 

Olin viime keskiviikkona ratsastamassa. Teki kyllä hyvää selälle. Eikä sattunut mihinkään. Ainoa harmittava juttu siinä oli se, että tuuli aika navakasti. Mutta oli ihana päästä taas Birkin selkään.

Keskiviikkona myös soittelin yhden työkaverini kanssa, kun hän oli ollut alueella, jossa on eräs toooooodella utelias naisihminen töissä. No, tämä utelias - sanotaan vaikka - Pirkko, oli kysynyt tältä mun tiimikaverilta, et "onko se RK:n lapsi sen miehen vai jonkun muun?"...
Siis anteeksi. Mitä ihmettä se kuuluu Pirkolle? Ketä se joku muu on? Joku asiakas vai?? Mä oonki niin kiinnostunu Pena 85v:n kaa hommailuista. Ihan sujuvasti siis vois olla näinkin. Ja tunnetustihan oon suhteissa ollut mitä olen, jakanut jokaiselle ku vilkaseekaan päin? (En oo ikinä voinu kuvitellakaan pettäväni goosea :< ) Mitä Pirkko luulee tietävänsä mun yksityiselämästä? (Eihän mulla edes ole miestä........) Ja siis kuinka se ees kehtaa kysyä tollasia.. Ois kysynyt tiistaina multa, ku olin siellä, jos se niin kiinnosti! 
Päätettiin työkavereiden kanssa, et vois vähän jekuttaa Pirkkoa ja sopia jonkun sopivan tyypin kanssa siellä alueella, et joku mun työkavereista juoruilis jollekin muulle siellä niin, et Pirkko kuulis.. Jotakin vaikka et elän kommuunissa parin miehen kanssa, enkä ees tiedä kenen niistä Mini on.. Saispahan seki miettii päähänsä reikiä sitten ja nolata ittensä levittämällä tällasta tietoa ympäriinsä.... Huoh. Ihmisillä ei tosiaan oo elämää.

Perjantaina olin töiden jälkeen joskus pubikierroksella. Kävin Linnapubissa ja Olavin Krouvissa. Olavissa näin iskääni, joka oli venemessuilta tulossa ja he olivat pysähtyneet työporukkansa kanssa Turkuun matkalla kotiin. 

Lauantaina sain sitten aivan valtavan inspiraation ja sisäisen valaistumisen siitä, että voin todellakin heittää pois vanhoja papereita ja turhia tavaroita ja kaikkea. Ei mun oo mikään pakko säästää juttuja, joita en tule ikinä tarvitsemaan, jos en ole niitä tähänkään mennessä tarvinnut. Sain aika kivasti juttuja aikaan.

Sunnuntaina olin kipeä. Lauantaina alkanut flunssanpoikanen oli yltynyt. Ja yltyi edelleen tähän päivään.

Tänään olen siis potenut flunssaani pois. Silti ajattelin, että jos vain nopeasti illalla pyörähtäisin keskustassa, koska meillä on se äititapaaminen. Ehkä siitä saa voimia taas jaksaa.

4. helmikuuta 2013

XCV - Viikko on taas vierähtänyt

Viime viikonloppuna olivat ystäväni lapsen hautajaiset. En tahtoisi enää niin pieniä arkkuja nähdä. Puhuin tänään pitkään ystäväni kanssa puhelimessa ja oli kyllä ihana puhua pitkästä aikaa kunnolla.

Olen nyt voinut vähän paremmin henkisesti, johtuneeko siitä, että goose oli viime viikolla luonani yötä. Oli vain niin mukavaa nukkua yhdessä. Se on nyt pitänyt mua jotenkin virkeänä koko viikon. Huomenna on taas luentoa tarjolla, synnyttämään menosta ja jostakin muusta. 

Töissä mulla on ruvennut selkä vihoittelemaan ja ilmeisesti vähän supisteleekin? En osaa sanoa. Mieluummin tekisin 75% teholla loppuajan, kuin jään parin viikon päästä loppuunpalaneena saikkarille. Noh... Ei voi kauheasti vaikuttaa, kun ei ne töissä kuuntele sitä etten vain yksinkertaisesti jaksa enää samoilla tehoilla töitä kuin ennen. 

Olen saanut nyt päätettyä Minin huoneen värit. S309, G461, 2089 ja X501. Tervetuloa Afrikkaan. Sain täydellisen väripaletin. Aivan mahtavaa. 

Sovimme muiden toukokuisten äitien kanssa tapaamisen ensi viikolle, jännää! :) 

Liki pitäen. Ällösöpö parisuhdemasukuva.
 Ja ainiin! Sunnuntaiaamuna siskoni sai olla eka mun jälkeen tuntemassa kädellä Minin potkun! Sisko totes vaa että "HYI!" :D