21. helmikuuta 2015

CLXII - Arkea

Meidän pienen perheen elämä rullailee oikein kivasti. Vauva syö ja kasvaa huikeeta vauhtia. 

Syntyessään hän siis oli 4265/53, edellispäivänä neuvolassa huikeat 5170/58.3! 

Käytiin viime tiistaina perhekuvilla ja sainkin sieltä maistiaisen:


En malta odottaa, että saan nähdä muitakin kuvia! 

Eipä tässä erikoista, suunnitteilla on pohjanmaan reissu ja muuta mukavaa. Viime viikolla oltiin Helsingissä käymässä. On se rankkaa, kun on niin paljon kavereita, joiden luona käydä. :D

Enska on oppinut vaikka mitä. Se imee sanojakin kuin sieni. Uusimpia ovat mm. juustoraaste ja avokado. :D Hänelle veli on niin kovin tärkeä. Juttelee veljestä muillekin. Mutta kyllä hän silti on vielä äitin pieni poika kuitenkin. Syliin täytyy välillä päästä ja "kailaloon" <3 



CLXI - Synnytyskertomus

Joku jo kuulemma tätä odottelikin.. Eli pitkän ajan jälkeen pitkähkö synnytyskertomus... :)

Kaikki alkoi maanantaina 5.1. 
Aamulla katsoin pojan kanssa elokuvaa. Sen aikana tuli muutama supistus, ehkä noin 10 minuutin välein.. Tuli sellainen positiivisen jännittynyt fiilis. Nytkö se alkaa?

Päivällä 12 aikaan lähdimme kohti Tyksiä, sovitulle äitipolikäynnille. Ystäväni tuli mukaan. Auto oli hautautuneena lumeen, kun en ollut kauheasti mennyt minnekään viime aikoina. 
Äitipolilla lääkäri teki painoarvion, noin 3,8kg. Sisätutkimus, reuna enää jäljellä ja kahdelle sormelle auki. Se ei saanut kummempia aikaan. 

Illalla poika nukahti omalle sohvalleen. :) <3 


Tiistaina, loppiaisena, 6.1.

No, tiistai oli myös supistelupäivä. Säännöllisiä supistuksia koko päivän. Olin koko päivän kotona. Illalla tai oikeastaaan päivällä äiti tuli käymään ja menivät hetkeksi pojan kanssa ulos. Mä olin valvonut supparien kanssa koko yön ja lepäsin hetken. Illemmalla siskonikin tuli käymään. Syötiin sen kanssa jotakin kanariisijuttua. 
Äiti ja sisko lähtivät siinä viiden-kuuden aikaan. Illalla kysyin gooselta, josko se tulisi vimpalla bussilla tänne, jos sattuisi yöllä tulemaan lähtö. 

No, tulihan se. 
Olin koko illan rampannut vessassa. Goose taisi tulla jonkin verran ennen puoltayötä. Supisteli edelleen ja kärvistelin. Kävin suihkussa ja menin "nukkumaan" eli pyörin sängyssä ja puuskuttelin supistuksia. Jalkaan sain allergisen reaktion... (Oli muuten esikoisen sektiota edeltävänä päivänä sama juttu.. sattumaa??) 
Yöllä sitten soitin synnärille, kun supparien väli oli 2-4 min ollut jo jonkin aikaa. Viestittelin doulan kanssa ja sovittiin, että hiljalleen pakkaan tavarani ja sitten, kun olen valmis, hän tulee hakemaan. 




Doula tulikin sitten 3.50 ja tultiin Tyksiin.




7.1. Keskiviikko
Tultiin siis aamuyöstä Tyksiin, menin käyrille, siinä tuli suppareita ja tehtiin tutkimus. Kolmisen senttiä auki. Päästiin saliin. 



(papereista tarkistettuna klo oli 5.15 ja 2,5cm)
Tunnelma suht hyvä. Keinuin keinutuolissa ja otin suppareita vastaan hengittelemällä. Doula lähti aamukuuden aikaan, oli töitä ja sellaista. 
(papereissa tässä välissä sisätutkimus 3cm)

Ystävä kävi puolenpäivän aikaan, sillä oli joku luento Tyksissä.
Eve (sisko) tuli yllättäen neljältä mun seuraksi, kuvittelin et tyyliin pariksi tunniksi, mutta hän jäikin sitten.
Doula palasi joskus 18.30. 
Sisätutkimukset kertoivat hitaasta edistymisestä (aamulla ehkä 4cm, illalla 5-5,5cm)
(papereissa 18.20 4,3cm ja 22.20 5cm... hyvin oon ollu perillä. :D)
Tässä välissä olen myös käynyt suihkussa, Eve ja doula oleskelivat salin puolella.. Mun huoneessa siis oli suihku.
Doula lähti illalla kotiin, Eve jäi mun kanssa. Supistukset rupesi olemaan jo aika kipeitä. 
Ke-aamulla mulla revähti selkä ja se kiusasti koko päivän. 
Päivän kätilöt oli vähän tympeitä. "no se on vaan supistuskipua..." 
Vasta yökätilöltä sain TENS-laitteen, joka poisti sen selkäkivun, kyllä hän antoi kipulääkettäkin, mutta TENS auttoi tosi hyvin. Muistan siinä sellaisen totaaliromahduksen puolenyön aikaan, selkä oli aivan tuhottoman kipeä, iltahoitaja ei tuntunut uskovan kipua ja ei oikein mikään auttanut. 

Eve lähti käymään puolenyön aikaan kaupassa, yökätilö lähti hakemaan sitä tenssiä ja kipulääkettä. Siinä vaiheessa jäin yksin ja en osannut enää kuin itkeä. Tuntui ikuisuudelta, mutta onneksi se kätilö tuli takaisin ja aika pian Evekin.

(papereissa siis olen saanut keskiviikkona 1g paracetamolia (päivällä), 2x 500mg/5mg litalginia + 50mg tramadinia tenssin kanssa samaan aikaan ja yöllä tai aamupäivällä 10mg oxynormia.)

Kolmen aikaan saatiin siis kipu kuriin ja nukuttiin pari tuntia. Mä tietenkin heräilin supistuksiin, mut Eve taisi nukkua. Tää yöhoitaja oli tosi ihana, juteltiin jonkin aikaa siellä yöllä. Tuntui siinä vaiheessa tosi rauhalliselta ja olin saanut taas kontrollin itseeni takaisin. Pystyin taas keskittymään supistuksien aikana hengittämiseen. 

8.1. Torstai

Aamukuudelta taas käyrille. Torkuttiin vielä se aamupäivä. Käveltiin Even kanssa käytävällä, kun ei selkä enää kiusannut niin paljoa. Valittiin vauvalle sukka. Tutkimuksessa 5-5,5cm auki. Aamukätilö+opiskelija juttelivat, että jos ei rupee tapahtumaan mitään niin täytyy avittaa. Aamulla kalvot puhkaistiinkin.. Sain luvan torkkua vielä hetken, sitten oksitippaan.
(8.32 5cm auki.. Ei edistystä yöllä. Kalvot puhkaistiin samalla.)
Eipä siitä lepäilystä oikein tullut mitään, kun rupesi jo vähän sellaista jännitystä olemaan ilmassa. 

Oksitosiinitippa laitettiin varmaankin jossakin 11-12 aikaan, en ole enää varma. Paperissa on joku sisätutkimus 12.20 (6,5cm). Jossain tässä välissä olin myös käyrillä ja pyysin, jos voisin mennä suihkussa vielä käymään, josko se auttaisi. 

Aika nopeesti sen oksitosiinitipan jälkeen alkoi rajut supistukset siis ja kuvittelin, että se auttaisi jos menisin suihkuun. Tippa oli eka 20ml, mutta laskettiin 10ml aika nopeasti, kun vaikutti niin rajusti. En oikein kestänyt niin yhtäkkiä alkaneita niin rajuja supistuksia.
No, mä menin sinne suihkuun. Voi että, en tiedä oliko se virhe vai ei, mutta siellä mä sitten ulisin. Jäätävää painetta vaan koko kropassa ja kun olin jostakin syystä mennyt sitten polvilleni siihen, niin enhän mä sieltä nyt sitte ylös päässyt millään keinolla. Eve tuli sitten sinne, kun varmaan kuuli ettei nyt ole ihan kaikki mulla siellä ok. 
Se auttoi mut sieltä pois, vaikka se olikin hidasta. Myös kätilöopiskelija saapui paikalle ja he auttoivat yhdessä mua sitten huoneen puolelle. Oli niin todella pitkä matka sieltä suihkusta sängylle. Tuntui aivan hirveä paine, kävely sattui ja en oikein tiennyt miten päin olla. En oikein jaksanut edes seistä, olin valvonut lähes maanantaista saakka ja ruokavalio oli ollut nestemäinen koko sen ajan mitä olin sairaalassa.

Kun päästiin sängyn luokse, lysähdin säkkituoliin joka oli sängyn vieressä. Ei taas mitään järkeä? Kipu oli kova ja paine, jatkuva supistelu esti sen, että olisin päässyt nousemaan sängylle. Lääkäri ehdotti kohdunkaulan puudutusta ja jotakin sitten sanoin että ihan sama nyt sitten ja hirvee tunne, täydellinen jotenkin kontrollin menetys. Koko tilanne tuntui siinä vaan aivan kaoottiselta. 
Kun näin sen kohdunkaulapiikin, jos en siinä vaiheessa ollut täyttä kymmentä senttiä auki, niin siinä rusahti ne loput auki :D hyi että mikä neula. 
Pääsin kuin pääsinkin sitten ylös, kun jostakin tuli mulle sellainen pieni tauontapainen supistuksissa. 
Siinä kun seisoin ja pidin sängystä tukea, pelkäsin vain että liukastun..... :D
Olin valittanut siinä säkkituolissa painetta, ja pyysin, että lääkäri tutkisi ensin ennen kuin sitä piikkiä.. No, täysi kymppi sitten 13.40. Eli olin reippaassa tunnissa auennut loppuun. 

Sitten ruvettiin "harjoittelemaan", mikä musta kyllä tuntui aika turhalta vaiheelta. Kysyin, että voisko jo ruveta oikeasti tekemään. Kyljellään siinä sitten ruvettiin, alussa vähän tietenkin oli hakemista. Mutta rupesi se siitä luonnistumaan, kun hetki oli mennyt. Pää oli paha. Jossain vaiheessa se sitten aina vaan meni takaisinpäin, tuntui ettei tapahtunut mitään. Sen jälkeen tuntui vain painetta ja kipua. Ihan kuin vauva olisi purrut. No, sitten pää tuli ulos ja muistaakseni muutamalla työnnöllä loput. Tottakai jossain vaiheessa piti classic-huuto "ottakaa se nyt jo ulos" testata... :D Kivunlievityksenä toimi jääpussi otsalla ja jostain kummunneet alkukantaiset voimat.
Sitten sainkin hetken päästä sen tahmaisen vauvan päälleni. Kaikki kivut unohtuivat, myös torstaina revähtänyt toinen puoli selästä ja se keskiviikosta saakka vaivannut vasen puoli. Aivan kaikki kipu unohtui.
Leikkasin itse napanuoran ja siinä sitä sitten oltiin. Mulle esiteltiin istukka ja muut rämmäleet, muutama tikki nirhaumiin (oli varmaan se purematunne). Tunnin päästä käväisin suihkussa ja pojasta otettiin sillä aikaa mitat. 4265/53. 9 pisteen poika oli syntynyt klo 15.01.



Nyt olen kokenut kaksi todella erilaista synnytystä, enkä tiedä tulenko enää koskaan kokemaan sitä enää. Mutta ei jää kyllä kaduttamaan. Täytyy kyllä sanoa, että se oli todellinen matka itseen ja sai uskomaan siihen, että pystyn kyllä sen jälkeen mihin vain. Todella henkinen matka. 

Hassua tässä oli se, että vaikka minulle synnytys kesti useita päiviä, papereissa se oli vain 3h 35min. (1.vaihe 2h45min, 2.vaihe 46min, 3.vaihe 4min)
No, mutta ei sillä ole väliä. Kunhan itse tietää mitä on tapahtunut. Vaikka kun vertaa tätä perjantaina kirjoittamaani ja papereita niin onhan se nyt ihan selvä, että oon välillä ollut aivan kuutamolla. Kukapa ei olisi.