31. lokakuuta 2014

CLVI - Sopeutumiskurssi

Oltiin pojan kanssa koko viikko sopeutumiskurssilla. Tämä koski Enskan hemangioomaa. En ole aiemmin oikein edes ajatellut koko asiaa sen tarkemmin. Vaikka vaikuttaahan se meidän jokapäiväiseen elämään sen verran, että siihen menee lääke (Propral) kaksi kertaa päivässä. 

Hänellä hemangiooma siis oli parotis-alueella, kasvohermon ympärillä. Lääkitys aloitettiin, ettei kasvain puristaisi kasvohermoa ja aiheuttaisi haittaa, pahimmillaan toispuoleinen kasvohalvaus olisi kai voinut olla seurauksena, jos lääkitystä ei olisi aloitettu. Ja jos kasvain olisi päässyt hallitsemattomasti kasvamaan olisi se voinut myös silmää ja sen hermoja painaa vaikuttaen haitallisesti näkökykyyn. 


Tämän patin huomasi alunperin veljeni, kesällä, kun Enska oli noin parin kuukauden ikäinen. Ensin ajattelimme seurata sitä, jos se sattuisi olemaan vain hyttysenpisto vähän ärtyneenä. Mutta eipä se siitä mihinkään hävinnyt viikossa. Neuvolan kanta oli aluksi vain, että seurataan ja seurataan ja seurataan. Aika kauan saatiin vain seurata, että päästiin tarkempiin tutkimuksiin. Lääkitys aloitettiin vasta talvella ja se puri heti. 

Nykytilassa kasvain on jo lähes hävinnyt, parin viikon päästä kontrolli taas, jotta nähdään mikä tilanne on tällä hetkellä. (Meillä hemangiooma on ollut siis ihonsisäinen, eikä sitä voi silmämääräisesti enää oikeastaan edes nähdä.) 




Mutta sitten muihin kuulumisiin, mulla on tässä jo viimeinen neljännes menossa, apua! Maha on mielestäni ja senttimääräisesti isompi kuin ekasta raskaudesta. Olo alkaa olla jo aika tukala, mutta jotakin positiivista; tää on oikeinpäin, eli pää alaspäin! Allaoleva kuva on otettu ehkä about vk 30+ jotakin.


Käveleminen rupeaa olemaan jo aika tuskallista, aina se ei onnistu lainkaan. Vähän jännittää, että jos toimintakyky menee vielä huonommaksi.. Miten sitten saa tätä arkea pyöritettyä, jos ei pysty edes kävelemään? 2,5kk vielä maksimissaan jäljellä...... Huuuiihh!