30. marraskuuta 2014

CLVII - Ei enää kauaa

Viikkoja on jo yli 35. Vatsa kasvaa järjetöntä vauhtia. 
Klassikkokommentit 
"onks siellä tosiaan vaan yks.."
"koska la?" "AI VASTA SIIS KUUKAUDEN PÄÄSTÄ" 
"ootpa sä iso"... 

Joo. Normimeininkiä. 

Tää raskaus on ollu periaatteessa tosi erilainen mitä Enskasta. Istukka on takana, hänestä se oli edessä. Liikkeet tuntuu todella paljon paremmin. (Enskastahan en tuntenut lopussakaan liikkeitä juurikaan.) 
Tää ei ilmeisesti ole perätilassa, Enska oli koko ajan. 
Tän kanssa olen ollut suht yksin, Enskan kanssa en. 

Nyt tiedän jo, millaista on vauva-arki. Silloin en tiennyt. 

Meidän kuulumisia muuten, kaikki vaan valuu eteenpäin, järjestelyt on järjestetty suurimmaksi osaksi. Ihan itse. Kaikki. 

Nyt hyvää putkea katkaisi surkeasti se, että Enskalle iski enterorokko... Voi käpy sentään, se nyt oisi viimeinen asia minkä oisin meille halunnut. Ei päiväkotia, ei uskalla mennä minnekään tai pyytää ketään kylään ettei tartu... Tätähän kaikki himoitsevat, kun ovat viimeisillään.... Toivon, ettei tartu minuun, ei houkuta ajatus, että kuukausitolkulla kädet ja jalat kuoriutuvat...

No, onneksi elämässä on myös paljon hyvää. Se auttaa jaksamaan.