27. huhtikuuta 2013

CVI - Alle kuukausi laskettuun aikaan

Pahoittelen, että olen taas ollut vähän poissa blogimaailmasta omien kuulumisteni puolesta. Muiden blogeja olen kyllä käynyt lueskelemassa liki joka päivä.

Eli siis viime viikonloppuna olin ihanan Litan synttäreillä! 
Litan anopinrenttu oli tehnyt kakkupohjan, joka me henkilön X kanssa koristeltiin kermavaahdolla ja sitten minä päästin luovuuteni valloilleen ja koristelin päällisen kaikella söpöllä ja Lita-tyyliin pinkillä ja Hello Kittyllä. :)



Sain myös kysymyksen, kun istuskelin pöydän ääressä illemmalla.. "Aioksä juoda mitään?" 
Totesin vain, että "enpä taida, kato hei tätä mahaa.. :D" Jollain mennyt vähän ohi tää mahailu, vaikka olin jo edellisissä bileissä jokseenkin paksu. No, asia loppuunkäsitelty. 
Alla Heidin tyylinäyte mahajärkytyksestä. :D

Juhlat menivät hyvin ja kaikilla tuntui olevan hyvä fiilis. Voisin väittää, että olen edelleen glitterissä. 
Sunnuntaina lähdin Heidin ja Teemun kanssa kohti keskustaa. He jäivät jo aikaisemmin pois, mutta minä menin asemalle saakka, siellä tapasin pari muuta odottavaa äitiä. (Toinen poksahti pari päivää sitten!!) He veivät minut Kamppiin ja sai taas maalaistollo ihmetellä suurta maailmaa. 
Olin jokseenkin taivaassa, kun Helsingissä on B&J's -koju. HALPA koju. Oi naminam.. Täytyy varmaankin käydä useammin tuolla big cityssä, kun sieltä saa jäätelöä! :D

Maanantaina siivosimme äitini kanssa 11 tuntia!! Äiti ja isi olivat käyneet lauantaina tapetoimassa Minin huoneen, joten nyt saimme tavarat uuteen järjestykseen ja koti on pikkuhiljaa koti! Minun makuuhuoneeni tapetointi siirtyy valitettavasti luultavasti elokuulle, mutta mikäs hätä tässä on. 




Huone on edelleen kesken, kuten nyt voi kuvista päätellä, mutta tässä näkee vähän jotakin osviittaa.. :) RAKASTAN tuota tapettia, sen pintakin on pehmeä... *silisilisili*
Minin on hyvä sitten sitä hiplata ja hiisata pisin seiniä, kun oppii kävelemään.
(Eikö ookkin muuten hirvee betonilähiö, kuten ikkunasta voi päätellä?)

Tiistaina sitten oli ultra, jossa tämän erikoislääkärin tehtävänä oli todeta, että "Jep, täydellinen perätila" ja laittaa lähete äitipolille. Mini siis oli täydellisessä perätilassa ja painoa viikoilla 35+2 oli parilla grammalla vajaa 2900. Eli selkeästi isompi mitä pitäisi. Olen nyt ruvennut murehtimaan, miten pärjäilen täällä sitten, jos joudun sektioon päätymään. Ei tunnu kovin hyvältä, kun on jo tämän 8kk ajatellut synnyttävänsä "normaalisti".. 
Mutta sain siis ajan äitipolille ensi maanantaiksi. Siellä se sitten pitäisi kohtalo selvitä, et määrätäänkö syntymäpäivä etukäteen, vai jäädäänkö odottelemaan supistuksia tai vesiä tai jotakin muuta. 

Tiistaina myös kävin partiossa moikkaamassa mun pikkusudujani viimeistä kertaa. (Pelkään, etten oikein ole marssikunnossa ensi sunnuntaina.. Vaikka mistä sitä tietää??) 
Partion jälkeen menin Mummini luokse yöksi ja sinnekin luultavasti viimeistä kertaa yhtenä kappaleena :)

Keskiviikko oli huono päivä. Olin ahdistunut sektioajatuksesta, yksinäisyydestä ja vaikka mistä. Äitiysrahapäätöksetkin tulivat, eivätkä ne oikein mieltä lämmittäneet.

Torstaina olin taas ihanassa äitiryhmässä, jossa on muitakin yksin odottavia äitejä. Se ryhmä on ollut valtava voimavara, vaikkei sitä olekaan ollut kuin vasta kolme kertaa. Tällä kertaa siellä oli puhumassa yhden vanhemman perheiden liitosta henkilö, joka kertoi meille tästä byrokratiaviidakosta, tuista, elatusavuista, tapaamisoikeuksista, Turussa tapahtuvasta vertaistukitoiminnasta jne.. Koin sen kyllä tosi hyvänä, koska Kelan tai muun viraston sivuilta luettuna asiat eivät todellakaan ole niin selkeitä. 

Eilen mulle sitten tuli taas sohvasurffareita, tällä kertaa Meksikosta. He olivat oikein ihania ja juttelimme myöhälle yöhön, vaikka heidän piti lähteä aikaisin aamulla. Nautin kyllä jokaisesta surffaajasta, joka luokseni tulee. Heiltä saa aina niin paljon uusia näkökulmia ja jokaisella on oma tarina kerrottavanaan.

Ennen kuin sohvasurffarit eilen tulivat, järjestelin Minin lipastoja uuteen uskoon. Nyt on vaatteilla omat paikkansa ja isommat (luultavasti syksynä menevät) ovat kaapissa odottamassa. Vielä täytyisi liinavaatteet ym. järjestää kaappiin. Sitten kaikki on reerassa Minin huoneen osalta ja voin siirtyä omaan vaatekaappiini. 
Alla kuvasatoa vaatteiden järjestelystä. Ei kiitos enää yhtään alle 70cm vaatetta tänne! :)







Bodyjä viimesessä kuvassa 65 kpl... :) Oli siinä järkkääminen, mutta nyt se on ohi. Pyykkinarulla on vielä vähän joitain pestyjä vaatteita, mutta ne taitavat olla vähän niitä isompia kokoja. Kestovaippavermeitä oli kaksi laatikollista, hyvät määrät imuja, kuten näkyy. Mummi ja mummu ovat pistäneet ompelukoneen laulamaan. 

No, nyt on siis lauantai, rupean olemaan jo vähän stressaantunut tulevasta, kun ei ole kuin vähän aikaa jäljellä enää tämän mahan kanssa ja käytännön asiat mm. goosen kanssa ovat vähän kesken. Kunhan nyt kaikki sellaiset murheet saisi pois, niin voisin edes tästä viimeisestä kuukaudesta yrittää nauttia, koska koko raskautta ovat varjostaneet kaikenlaiset huolet, joko omat tai muiden. Eivätkä mm. niiden goosen vanhempien sanat ole kyllä yhtään helpottaneet tätä odotusta. Valitettavasti sellaiset eivät ikinä unohdu, melkein ensimmäiset sanat, jotka keltään kuulin raskauteen liittyen. 
Olen niin onnellinen, että edes oma sukuni on onnellinen tästä lapsesta.. Ainakin jotkin ihmiset. 

Jep, mutta nyt on taas saatu blogia vähän ajan tasalle, olen pahoillani pitkästä hiljaisuudesta. Mutta on mulla kanssa lukijat, kukaan ei ole edes huolestunut olenko synnyttämässä! :D 

Nautitaan puhkeavasta keväästä.

8 kommenttia:

  1. Täällä me Nuutin kanssa uutisia odotellaan :)
    ♡ Satu ja Nuutti

    VastaaPoista
  2. NO huh, olipas paljon tapahtunut - mutta myös paljon positiivista, mikä tietty lämmittää mieltä näin sivustaseuraajallakin :D

    Voimia loppuviikkoihin, pidä tapetinsilittelyterapiasessioita välillä jos tuntuu, että homma tökkii. Toimii varmaan samalla tavalla kuin puidenhalailu, ja sitä pystyt tuon ihanan masusi kanssa tekemään. Puiden kanssa vois käsivarret loppua kesken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä välillä makoilen tuolla sängyllä ja vaan nautin niistä tapeteista :)

      Poista
  3. Hei! Pakko kommentoida, kun tänne jotain kautta eksyin ja pisti silmään tuo juttu tuosta äiti-ryhmästä. Koska samassa kaupungissa näköjään asutaan, niin samassa ryhmässä olen itse käynyt odotusaikana. Oli ihanaa tavata muita yksin odottavia ja päästä sinne purkamaan tuntojaan ja pohtimaan mieltä askarruttavia kysymyksiä, kun muut olivat samassa tilanteessa ja ymmärsivät.

    Tuosta ryhmästä on itsellä siis aikaa noin vuosi, tuolla makkarissa nukkuu tuhiseva poikanen jolla ikää jo 9kk. Näin jälkikäteen, kun lapsen kanssa on jo hyvän tovin kaksin elellyt voin sanoa, että suurin osa etukäteen stressaavista asioista menee ihan omalla painollaan kun lapsi syntyy. Ne asiat sumpliutuvat sitten ihan itsestään aina jotenkin, eli ei kannata ottaa paineita kaikista "entä jos" ja "mitäs sitten jos" jutuista, nauti loppuraskaudesta ja kuiskuttele vatsan sisällä kasvavalle pienokaiselle paljon kauniita sanoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos kommentistasi! Meillä vielä kaikki sattuivat olemaan ensiodottajia, niin oltiin yhtä "tyhmiä" kaikki.

      Tää kommentti piristi todella aamua, ku pelottaa lähtee tonne polille... :(

      Poista
  4. Mää olin jo vähä hualissani. Vaikka hyvällä mallillahan toi sun orotukses on, mun esikoinen ko synty jo 34+4 (eikä sekään nyt hualestuttavan ajoisa tullu). :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, no hyvä et ees joku! Se tänpäivänen lantion ja häntäluun runnominen tekivät kyl tehtävänsä.. On vähän jomotellut tänään.. :)

      Poista

Tervetuloa lukemaan, jätäthän kommenttiakin. :)
Julkaisen kommentit heti luettuani ja vastaan niihin, kun menen seuraavan kerran koneelle.