20. helmikuuta 2013

XCVIII - Neuvolalääkäri

Neuvolalääkäri oli siis tiistaina.

Ensin vanhempi neuvolatäti, joka oli tosi sympaattinen (ei oma) kutsui mut siihen verenpaineenmittaukseen ja sanoi gooselle, että odottelee siinä aulassa, kun se ei kestä kauaa. Huomasin avautuvani sille neuvolantädille siitä aivan paskasta TYKS-reissusta, josta en ole halunnut blogiinkaan puhua, EDPS-seulasta ja pillittäväni siinä sitten kaikenlaista, mutta se nainen ymmärsi ja kuunteli, eikä arvostellut millään tavalla. Se vaan sanoi, että ehkä kannattaa tosiaan puhua sille lääkärille et saisin lähetteen jonnekin ammattilaiselle, joka osaisi auttaa purkamaan tätä möykkyä, koska liian läheiselle ihmiselle ei voi kaikkea kertoa. Kuten en ole tehnytkään, ja tässä tulos.
Sain neuvolantätiltä myös sellaisen esitteen turkulaisten yksin odottavien äitien ryhmään, johon sainkin goosen äidiltä myös yhteystiedot. Sinne soitin tänään, mutta eivät vastanneet, joten huomenna uudestaan.

Tulin sitten pois sieltä neuvolatätiltä ihan silmät punasena ja goose katsoi vähän kummissaan ja totesin et oli some issues siellä huoneessa.. Sitten goose kysyi, että no joko lähetään.. Jouduin oikaisemaan et se lääkäri on vielä käymättä. :)

Sitten mentiin siihe lääkärille, jolle se neuvolantäti oli vienyt mun kolmesivuisen sepustuksen kaikista tunteista ja ajatuksista, jotka kirjoitin maanantai-illalla. No, keskusteltiin sitten siitä, et jos menisin johonkin psykiatrian puolelle ja hän kirjoitti lähetteen, että saan jonkun vähän pitkäaikasemman hoitokontaktin, ettei se oo vaa sellane "kaks kertaa ja heippa oot kunnossa hyvää loppuelämää".. 

EDPS-seulasta sain siis tosiaan 19 pistettä, lääkäri laski pahimpien merkkien perusteella, olin osassa kohdista laittanut "puolikkaita", eli kahteen kohtaan, kun en ollut ihan varma kumpi olisi "parempi".

Kun piti siinä pöydällä olla tutkimuksia varten, niin lääkäri pyysi, että tulen vähän alemmas siinä pöydällä, ni tsiisus mikä rusahdus alaselässä kävi. Musta tuntuu et mun alaselän luut on jotenkin vähän "irrallaan" tai jotakin. Perjantaina mulla onkin fysioterapeutti ja aion pyytää lähetettä apuvälinelainaamoon tukivyötä varten. 

Lääkäri meinasi myös, että hän lähettää mun pomolle sähköpostilla tai puhelimitse suosituksen kevennetystä listasta. Hän ei ole sellasia ennen tehnyt, mutta hän lupasi jotakin sille laittaa.

Nyt siis 26+3, paino oli 75,8 neuvolavaa'an mukaan. (Alkupaino 15.10 eka neuvolassa 67,2). Ei ainakaan kommentoitu tuota painonnousua mitenkään erityisemmin, joten siinä ei kai mitään vikaa. Ja vaatetuskin voi vaikuttaa. Hurjaltahan tuntuu painaa enemmän kuin ikinä. Verenpaineet sun muut ok, rauta oli 110. Aion ruveta nappailemaan vähän obsidania, kunhan haen sitä ensin apteekista.

Eilen saatiin minin tulevasta huoneesta repeltyä tapetit veks, kittaamista varmaankin lauantaina ja maalaus sitten.... joskus :) Sitten voikin koota eilen haetun pinniksen (siinä oli omat hankaluutensa, koska ikea+matkahuolto=älyttömyys) ja siirtää muutkin huonekalut minin huoneeseen.. 

Myös äitiyspakkaus haettiin eilen. Ei me sitä paljoa katseltu, kun lusikoitiin vaan. En tiedä mikä siinä on, mutta ne on ihan parhaita hetkiä. Siinä on turvallista olla, koska tiedän, että ne kädet eivät satuta. Ja sain osakseni jonkun sortin hipsutusrapsutuksia, tai en tiedä jos ne oli tarkoitettu minille. Kuka tietää. 

Kyllä se tapettihomma pisti koville, sain jotain ihme jomotuksia loppuillaksi ja tälle aamulle, en tiedä johtuuko se laajentuneista suonista(?? :D) ja verenkierrosta vai mistä sitten, mutta aina tollanen kyykkiminen saa mut ihan kipeeks. Istuskelin siinä sitte kiikkustuolissa ja katselin ku muut nyrhi niitä viimesiä tapetinjämiä.. Vähän tuntu oudolta vaan katsoa päältä, mutta kyllä muhun teki kipeetäkin. 

Jotenkin tosi helpottunut olo nyt, että se lääkärikin oli asiallinen eikä goosekaan mitenkään tuominnut ainakaan ääneen, kun vähän alustelin sitä psykologijuttua sille ennen lääkäriä. 
Jännityksellä nyt sitten odotellaan sitä lähetettä/kutsua ja millainen ihminen sieltä sitten tulee vastaan. Toivottavasti tulis heti sopiva, ettei joutuis hyppyytettäväksi. 

Nyt selvisi sekin et synnyttäjät siirtyvät u-sairaalan 9 kerrokseen huhtikuussa.

Olen tässä jokseenkin kauhistuneena jo ajatellut, että päivät käyvät vähiin. Mini voi syntyä minä päivänä tahansa.

Huomenna soittelen doulatyypille, että jos siellä olisi joku hyvä doula meitä varten. En tiedä, haluanko doulaa, mutta täytyy tosiaan ehkä käydä heihin tutustumassa. 

Olen myös miettinyt, että kohtahan täytyy jo varmaan pohtia kotiutumisvaatteita sun muuta. Huhhuh. 

Sitten hyppäsin ajassa jo reilusti ja mietin, että tuskin meidän minille tulee ristiäisiä. Eikä ehkä nimiäisiäkään. Tahtoisin kertoa nimen heti syntymän jälkeen, koska mielestäni se on älytöntä pihtailla sitä muilta. Meidän mini on mini heti, kun se syntyy, eikä kahden kuukauden päästä. Paitsi jos mini ei näytä yhtään miniltä, niin en tiedä mitä sitten tehdään! (Ei, minin nimeksi ei ole tulossa "mini". :) ) Haluaisin pitää jotkut ihan vaan vauvajuhlat uuden tulokkaan kunniaksi, joihin kutsu kävisi jotenkin että "tervetuloa minin saapumisen kunniaksi pidettävään juhlaan" tms, no, kuitenkin, että nimi lukisi jo kutsussa ja olisi muutenkin ihan yleisessä tiedossa, mutta sukulaiset saisivat sitten tilaisuuden tulla lääppimään vauvaa ja mitä nyt sellaisille pienille tehdäänkin. Ihmetellään, kuinka se on niin pieni ja söpö ja lässytilässyti ;) Mutta saa nähdä mitä mieltä goose on asiasta.

Oikein kivaa loppuviikkoa muille, eiköhän tässä ollut jo aika paljon asiaa. :) 

Uusi soffake <3

2 kommenttia:

  1. Muru, oot mulle todella tärkeä ja olet usein mun mielessä vaikka ei niin usein olla viime aikoina nähtykään ja oltu puheissa. <3 Halusin vain, että tiedät <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä susta tiedän <3 vaikka tässä oli vuosia välissä ni ei tää mihinkää muuttunu, ehkä jopa parani vaan. :)

      Poista

Tervetuloa lukemaan, jätäthän kommenttiakin. :)
Julkaisen kommentit heti luettuani ja vastaan niihin, kun menen seuraavan kerran koneelle.