15. helmikuuta 2013

XCVII - TJ100!

Aika menee aivan liian nopeasti. Tai toisaalta toooosi hitaasti.


 Keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu?

No joo, mä olen ollut koko viikon kotona. Lauantaina alkanut räkäflunssayskätauti ei ole vieläkään oikein parantunut. 

Sunnuntaina saimme kaikenlisäksi aikaan siellä äitiryhmässämme maailmanluokan riidan. En jaksa edes selittää, mutta koko ryhmä poistettiin vielä sunnuntai-illan aikana. Perustin uuden ryhmän ja siellä on paljon mukavampi tunnelma ja jotenkin koko ryhmä on aivan erilainen, vaikka pääosin samat tyypit siellä on.

Tapasimme tosiaan maanantaina muiden toukokuisten äitien kanssa. Meitä oli paikalla tällä kertaa kuusi ja tuntui ainakin ihan luontevalta heidän kanssaan jutella ja meillä oli ihan mukavaa.

Tänään olen jo pikkuhiljaa kyllästynyt tähän kotona oloon. Olen sentään saanut vähän pyykkejä laitettua. Goose tuli tänään tänne. Sain ystävänpäiväsydänsuklaata! :) Kävimme Skanssin kautta syömässä subit ja jälkkäriksi Ciao! Cafesta suklaajäätelökipposet. Vaikken meinannutkaan ensiksi edes ottaa, mutta sitten vaihdoin mieltäni. Heh. :) 

Mä olen taas tämän päivän jälkeen hetken onnellinen, sitä vain kaipaa sitä toisen ihmisen läheisyyttä. Koitin goosea ohjailla minin potkujen suuntaan, mutta mini oli liian hidas haifaiffaaja ja jäi nyt sitten kai ne tuntematta. Ehkä joku toinen kerta. Jos goose malttaa pitää kättään kauemmin kuin 10 sekuntia paikallaan. :) 

Saimme myös esitietolomakkeeseen täytettyä ne nimiehdotukset. Huh. Helpotti sekin. 

Yhtenä päivänä mahani katosi. Se vain katosi. En tiedä mihin mini meni. Nyt maha on jo palannut takaisin entisiin pullotuksiinsa, mutta eipä se vieläkään ole mikään valtava, ainakaan ympärykseltään. 88 senttiä. Moni on tässä kuosissa olematta raskaanakaan. Joten siinä suhteessa saan olla onnekas. 

Rupean olemaan jo ihan sekaisin päivistä, kun olen ollut vallan kotona. En silti väitä, etteikö tällainen viikon lepo tekisi ihan hyvää. Jaksaa varmasti ihan eri tavalla töissä. Enkä välttämättä tahtoisikaan olla kokonaan pois töistä vielä. Mutta kunhan nyt ne työkaveritkin ymmärtäisivät, että mieluummin teen sillä 75% teholla loppuajan, kuin että jään parin viikon kuluttua loppuajaksi saikkarille, kun en vain enää pysty olemaan töissä? Selkä ei tosiaan tykkää hyvää siitä kiiruhtamisesta. 

Toivottelen teille lukijoille parempaa viikkoa ja etenkin lähestyvää viikonloppua! Älkää polttako itsejänne loppuun.

4 kommenttia:

  1. Joo aika menee kyllä jotenkin niiiiin hitaasti. Ite kans oon selän takia hoitotyöstä ollut nyt saikulla ja ilmeisesti oon koko loppuraskauden kun selkäkivut johtuu luiden löystymisestä mille ei saa mitään eikä se levollakaan parane. :/ Vähän kyllä meinaa olla tylsää välillä ja kun mitään ei oikein pysty tekemäänkään. Kiva kun ootte saanut ne nimiehdotukset päätettyä. Me kans väännettiin niiden kanssa vaikka kuinka ja kauan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, onneks itellä vielä varmaan selkä hetken kestää.. Mut saa nähdä miten kauan.. :/

      Ja oli niis nimis kyl vääntäminen.

      Poista
  2. määki ollu sellasen parisen viikkoa kotona ja nyt alkaa päivät olee toosi sekasin ja ihan pihalla mailman menosta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, mä onneks "pääsin" jo töihin. :D

      Poista

Tervetuloa lukemaan, jätäthän kommenttiakin. :)
Julkaisen kommentit heti luettuani ja vastaan niihin, kun menen seuraavan kerran koneelle.