11. helmikuuta 2013

XCVI - 4 kuukautta

Olen mietiskellyt. On enää aivan maksimissaan 4 kuukautta siihen, että meillä on Mini. Oikeastaan aika saattaa olla mitä tahansa tästä hetkestä siihen neljään kuukauteen. Neljä kuukautta on todella lyhyt aika. Varsinkin, jos neljän kuukauden jälkeen elämä kiepahtaa isolla tavalla ympäri. 

Olin viime keskiviikkona ratsastamassa. Teki kyllä hyvää selälle. Eikä sattunut mihinkään. Ainoa harmittava juttu siinä oli se, että tuuli aika navakasti. Mutta oli ihana päästä taas Birkin selkään.

Keskiviikkona myös soittelin yhden työkaverini kanssa, kun hän oli ollut alueella, jossa on eräs toooooodella utelias naisihminen töissä. No, tämä utelias - sanotaan vaikka - Pirkko, oli kysynyt tältä mun tiimikaverilta, et "onko se RK:n lapsi sen miehen vai jonkun muun?"...
Siis anteeksi. Mitä ihmettä se kuuluu Pirkolle? Ketä se joku muu on? Joku asiakas vai?? Mä oonki niin kiinnostunu Pena 85v:n kaa hommailuista. Ihan sujuvasti siis vois olla näinkin. Ja tunnetustihan oon suhteissa ollut mitä olen, jakanut jokaiselle ku vilkaseekaan päin? (En oo ikinä voinu kuvitellakaan pettäväni goosea :< ) Mitä Pirkko luulee tietävänsä mun yksityiselämästä? (Eihän mulla edes ole miestä........) Ja siis kuinka se ees kehtaa kysyä tollasia.. Ois kysynyt tiistaina multa, ku olin siellä, jos se niin kiinnosti! 
Päätettiin työkavereiden kanssa, et vois vähän jekuttaa Pirkkoa ja sopia jonkun sopivan tyypin kanssa siellä alueella, et joku mun työkavereista juoruilis jollekin muulle siellä niin, et Pirkko kuulis.. Jotakin vaikka et elän kommuunissa parin miehen kanssa, enkä ees tiedä kenen niistä Mini on.. Saispahan seki miettii päähänsä reikiä sitten ja nolata ittensä levittämällä tällasta tietoa ympäriinsä.... Huoh. Ihmisillä ei tosiaan oo elämää.

Perjantaina olin töiden jälkeen joskus pubikierroksella. Kävin Linnapubissa ja Olavin Krouvissa. Olavissa näin iskääni, joka oli venemessuilta tulossa ja he olivat pysähtyneet työporukkansa kanssa Turkuun matkalla kotiin. 

Lauantaina sain sitten aivan valtavan inspiraation ja sisäisen valaistumisen siitä, että voin todellakin heittää pois vanhoja papereita ja turhia tavaroita ja kaikkea. Ei mun oo mikään pakko säästää juttuja, joita en tule ikinä tarvitsemaan, jos en ole niitä tähänkään mennessä tarvinnut. Sain aika kivasti juttuja aikaan.

Sunnuntaina olin kipeä. Lauantaina alkanut flunssanpoikanen oli yltynyt. Ja yltyi edelleen tähän päivään.

Tänään olen siis potenut flunssaani pois. Silti ajattelin, että jos vain nopeasti illalla pyörähtäisin keskustassa, koska meillä on se äititapaaminen. Ehkä siitä saa voimia taas jaksaa.

4 kommenttia:

  1. Ratsastus on ihanaa liikuntaa selälle... :)

    Noita "juorumuoreja" on täälläkin ihan liikaa -.-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep.. Joka paikassa taitaa olla sama ongelma.. Mut et vielä töissä...

      Poista
  2. Ketä sana väärinkäytettynä. Aargh!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoittelen varsinaissuomalaista murretaustaani :)

      Poista

Tervetuloa lukemaan, jätäthän kommenttiakin. :)
Julkaisen kommentit heti luettuani ja vastaan niihin, kun menen seuraavan kerran koneelle.