21. tammikuuta 2013

XCII - 154

Nyt on ne maagiset 154 päivää ohitettu. Ja olen tajunnut, että olen kuudennella kuulla! 
Puolen vuoden päästä kaikki on NIIN TOISIN.
 Huomenna on ensimmäinen luento esikoistaan odottaville turkulaisille. Torstaina on neuvola, jossa saadaan kela-paperit. 

Viime viikonloppuna on tapahtunut kaikenlaista jännittävää. 
Olen saanut varmistuksen siihen, että Minille saapuu uusi serkku. Vaikka kaikki onkin niin alussa niin toivottavasti kaikki menee hyvin. 

Olen viettänyt ystäväpariskuntani parisuhdekaksiotupareita Tampereella. 
Tampereella kävin myös lauantaina ystäväni kanssa syömässä Plevnassa, sokoksella shoppaamassa ja radiokirppiksellä (en tykännyt, mielestäni sekava.). 

 Sokokselta löysin kahdet Freyan imetysliivit, jotka olivat huikeassa alennuksessa. 51,95e/kpl normaalisti, nyt 5e/kpl!!!?? Siellä oli kokoani, joten ostin kahdet. Aavistuksen kasvunvaraa oli, joten tervetuloa vaan maito. Tai ei ihan vielä. Mutta sitten kun on aika. 
Mainosmalleja jostakin. Tässä nää värit.
 Tuparit olivat onnistuneet, ihmisillä oli kaiketi ihan hauskaa. Pelattiin myös party aliasta ja arvottiin parit. Oltiin Petun kanssa ihan lyömätön yhdistelmä ja voitettiin kirkkaasti.

Mua kuitenkin hermostutti nää tuparit jo valmiiksi, kun tiesin, että eksäni oli sinne tulossa myös. Hän on varmaan edelleen katkera siitä, että jätin hänet, enkä suostunut olemaan hänen tossunsa alla. 
Ystäväni kertoi facessa mitä tämä eksä oli selittänyt heille, kun olimme toisen kaverin kanssa lähteneet sunnuntaina kohti kotia... Tässäpä teille parhaat palat.

Lotta:
Ku lähitte nii *eksä* alko avautuun jotain et sä koitit pelastaa hajoovaa suhdetta lapsella. Totesin sit *eksälle* et lasta oli kyl tietosesti odotettu ja jätetty ehkäsy pois molempien suostumuksesta. Sanoin kans et parempi ku olis hiljaa.ku asiasta selkeesti tiiä mitään


RK:
mitä muut meinas?

Lotta:
no ei siinä kukaan muu ees tainnu mitään sanoo
mä vaa pistin heti saman tien jauhot suuhu ja käskin pitää turpansa kii ja olla puhumat asioist mistä ei tiedä selkeesti mitään.
ja sanoin kans et oot meille kaikille rakas ystävä et onks ihan kiva puhuu tollasta meille


Että huoh. Ei silläkään paljoo tunnu järki päätä pakottavan. Auko päätänsä mulle koko ajan siellä, nälvi ja kommentoi ikävään sävyyn kaikkea. Onneksi ei tartte sitä katella yhtään ton enempää, kuin joskus tosi tosi satunnaisesti jossain bileissä. Mahto se sen uus tyttöystäväkin ylpeenä kuunnella mussukkansa mesoamista. 
Mut onneks mulla on tosiaan kultasia ystäviä, jotka pitää kyllä mun puolia. Vaikka tää eksä koittikin mut kiilata pois kaveriporukasta, koska jätin sen. Mut onneks ei onnistunut. En tiedä mitä tekisin jos ei mulla ois Lottaa ja meidän mieshaaremia? Ne on kaikki mulle niin rakkaita. <3 
Tää eksä myös muuten vaati mua maksamaan hänen joskus lahjaksi maksaman smileyn mulle takasin. Jos ne ei ois niin vaikeita irrottaa ni oisin varmaa irrottanutkin sen ja iskeny sen sille kouraan. Voi elämä sentään mikä tyyppi oikeesti. Miten ihmeessä oon jaksanu katella sitä niinkin kauan ku kattelin, ennen ku tulin järkiini?? Kiehun tästä vielä varmaan vaikka miten kauan. 

Olin koko tästä eksä-episodista ja viikonlopun hurvitteluista niin loppu, et sunnuntaina vaan kotimatkalla kiukuttelin sille ystävälleni, joka oli ihana ja ajoi Tampereelle ja takaisin ja jaksoi kuunnella mun purnaamista ja valitusta ja kävi mun kanssa bingossakin! :D Oikein hävettää se oma käytös. No, mut se on jo unohdettu ja annettu anteeksi. Taidettiin olla molemmat aika väsyneitä ja tiuskittiin siinä sitten puolin ja toisin. 

Tänään Minillä on ollut koko päivän bileet tuolla pötsissä. Rupeaa jo jokseenkin häiritsemäänkin. Mutta hyvähän se on tietää, että kaikki on ok. Näihin tunnelmiin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetuloa lukemaan, jätäthän kommenttiakin. :)
Julkaisen kommentit heti luettuani ja vastaan niihin, kun menen seuraavan kerran koneelle.