16. tammikuuta 2013

LXXXIX - Epäreilu maailma

Aamulla ystäväni oli löytänyt 1v 1kk -ikäisen kuopuksensa kuolleena omasta sängystään.. Miten voi olla jotakin niin julmaa, kuin oman lapsen kuolema. 
Pelkoa ei voi edes käsittää, ennen kuin tulee äidiksi. 

Pistipä taas vähän miettimään. Karua, että näissä tapauksissa poliisi tutkii aina, koska rikos halutaan sulkea pois. Toisaalta ymmärrän, mutta tekeehän se tilanteesta entistä rankemman, kun on surusta sekaisin muutenkin, että vielä epäillään, että vanhemmat olisivat itse sen aiheuttaneet.. :( 

Tulipa taas itsekin murehdittua, että mitä jos meidän lapsellemme tapahtuu jotakin?
Mutta ei sitä auta murehtia. Elämä on kaikkinensa "äitimaan" käsisssä. 

Juuri puhuimme siskoni kanssa maanantaina tästä. Hän ei olisi uskonut, että saa lapsen, ennen kuin se on hänen sylissään. (Oli muuten hurja alku silläkin synnytyksellä, mutta onneksi kaikki meni hyvin.) Totesin vain, että ei se ole silloinkaan varmaa, voi mennä tunti, päivä, viikko, kuukausi tai vuosi... Ja sitten nyt ystäväni lapsi kuolee! En pysty käsittämään, mutta onneksi ei tarvitse ymmärtää. Voi vain yrittää hyväksyä tapahtuneen ja surra.

Nauttikaa elämästänne, nauttikaa toisistanne, rakastakaa, kertokaa se, olkaa lähellä.

Tehkää asiat tänään, huomenna voi olla liian myöhäistä.

Koskaan ei tiedä, mikä päivä on viimeinen.

10 kommenttia:

  1. Luin juuri yksi yö tositarinoita kätkutkuolemista ja lasten kuolemista. Voi miten itkinkään silloin. :( Ei tosiaan tuollaista voi käsittää. Ja nimenomaan tää pelko on äitiyden huonoin puoli. Jatkuva huoli... :( ♥

    VastaaPoista
  2. Mä just tässä yksi päivä ystävälleni sanoin, että eihän se huoli ikinä siihen raskauteen/raskausaikaan jää, lapsen saannin jälkeen se huoli pysyy loppuelämän... Eli huolta ja murehdittavaa (mutta tottakai pääasiassa iloa ja onnea) loppuelämäksi.

    Kamala tapaus tuo ystäväsi tapaus :// Ikinä ei toivoisi tuollaista kenellekään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei todellakaan toivoisi.. :(

      Poista
  3. Mitä isommat lapset, sitä isommat murheet! <3: sys

    VastaaPoista
  4. Vastaukset
    1. Jep, täälläkin jo vaikka miten monennetta kertaa.. :/

      Poista
  5. :( Ihan hirveää. Voimia ystävällesi. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän välittää ne telepaattisesti.. :) ja joo, hirveä tapaus.

      Poista

Tervetuloa lukemaan, jätäthän kommenttiakin. :)
Julkaisen kommentit heti luettuani ja vastaan niihin, kun menen seuraavan kerran koneelle.